Ajatuksiani koruista

Aloitin korusuunnittelun melkein huomaamatta. Olin maalannut pitkään, kuvittanut kortteja, kirjoittanut ja kääntänyt tekstejä, yhteisenä nimittäjänä kaikille kiinnostukseni kohteille on oikeastaan aina ollut inspiroituminen ilmaisusta ja taiteesta – vastaanottajana ja tekijänä.

Kun aloin muotoilla koruja, tekeminen innosti minua eteenpäin, asiat johtivat toiseen, ja sillä tiellä olen edelleen.

Ensimmäiset muistoni liittyen koruihin ovat lapsuudesta. Yksi pikkusiskoni ja minun lempileikeistä oli kaivella isoäidin peilipöydän korulaatikkoa, tutkia korujen hienoja ja eksoottisia muotoja, värejä ja materiaaleja. Saimme myös sovitella koruja päällemme, ihanaa! Ensimmäiset omat korumme olivat suklaamunan sisältä löytyneet sormukset, joissa oli eriväriset muovikivet, voi sitä onnea. Muistan myös, kuinka yhtenä jouluna 1970-luvulla löysimme lahjapaketeista omat tinasta valetut, ketjuilla varustetut kaulariipukset.

Nämä pienet esineet ovat synnyttäneet merkityksiä, luoneet tunnelmia ja värittäneet tilanteita lähes hämmästyttävällä tavalla. Ja nämä hetket elävät mukanani vieläkin.

Tänä päivänä esteettinen näkemykseni on osittain muuttunut, mutta tallessa olevat vanhat sukukorut kantavat edelleen mukanaan tunteita, muistoja ja merkityksiä.

Vastuullisesti valmistetut korut kestävät aikaa, ja voivat parhaimmillaan siirtyä muistoina sukupolvelta toiselle. Siksi harkittu suunnittelu ja huolellinen, taidokas valmistus ovat minulle tärkeitä asioita. Käsillä tekeminen, kotimaisuus, luonnonmateriaalit ja ympäristön huomioiminen ja suojeleminen ovat myös arvoja, joita kunnioitan omassa työssäni.

Kirsi Holmstén